Anita Valkamalle vesillä liikkumisen turvallisuus on ensisijaisen tärkeää
Elävän Iijoen melonta- ja soututapahtumien turvallisuudesta vastaava Anita Valkama kävi elokuussa 2019 Taivalkoskella koskiturvallisuuskurssin. Rescue 3 -kurssin (The WRT-REC) kouluttajana toimi Mark Hirst. Pätevyys on voimassa kolme vuotta.
Anita kertoo koulutuksen annista seuraavaa:
Osallistujina oli kymmenen kokenutta koskimelojaa. Silti täytyy sanoa, että opimme paljon uutta ja saimme arvokasta tietoa ja harjoitusta. Toisaalta oli hyvä huomata, että mitään joella käyttämistäni toimintatavoista ei kyseenalaistettu. Erilaisten tilanteiden harjoittelu loi itseluottamusta ja uskoa siihen, että asioita tehdään oikein. Meillä on mahdollista selvitä kaikenlaisista tilanteista tuolla vesillä.
Itselleni tärkeimpänä antina oli hoksautus siitä, kuinka tärkeää on luottaa omiin varusteisiinsa ja tuntea ne. Koulutuksessa sellaiset asiat, jotka tuntuivat pelottavilta, muuttuivat mukaviksi ja turvallisiksi, kun esimerkiksi oppi luottamaan kelluntaliiveihinsä. Harjoittelimme virtaavaan veteen uimaan hyppäämistä. Kun hyppäsimme harjoitustilanteessa pää edellä mahalleen jokeen, huomasimme, että liivi ottaa ensiksi vastaan eikä hyppääminen satu. Sen jälkeen liivi pitää sinut pinnalla ja voit uida rannalle. Ja jos lakkaat uimasta, ei tapahdu mitään vakavaa: sinä vain kellut siellä eikä sinulla ei ole mitään hätää. On tietenkin käännettävä itsensä oikeinpäin tai käytävä kääntämässä mahallaan kelluva kaveri. Mutta sitäkin harjoiteltiin!
Oli myös hyvä hoksata, että mikä tuntuu lähtökohtaisesti turvalliselta tai vaaralliselta, ei välttämättä olekaan totuus. Syvä vesi onkin aika turvallinen, koska veden varaan joutunut ei voi tarttua mihinkään kiinni. Ja kun varusteet ovat kunnossa, vedessä oleva vain kelluu ja tulee alaspäin eikä mitään hätää ole. Tilanne muuttuu, kun joki madaltuu. Silloin pitää ottaa huomioon esimerkiksi kivet, ja varoa ettei jää kiinni niiden väliin. Näissä kohdin pelastajan täytyy huomata, jos kaveri on kiinni siellä, ja silloin alkaa olla kiire etenkin, jos pelastettava alkaa painua veden alle.
Me saimme harjoitella kosken loppuosassa matalassa virtaavassa vedessä liikkumista. Saimme tosi hyviä taitoja siihen, miten melaa tai keppiä apuna käyttäen voidaan kuljettaa pelastettava kävelyttämällä pois hankalista paikoista. Jos tilanteessa on kolme ihmistä, joista kaksi tietää mitä tehdä, tulee se kolmas mukana tosi vaivattomasti. Vesi auttaa kuljettamisessa sellaisissa tilanteissa, joissa pelastettava on satuttanut jalkansa ja käveleminen on vaikeaa. Kaksi ihmistä pystyy melan tai airon avulla tuomaan isonkin ihmisen turvallisesti maihin. Vesi kannattaa, vaikka sitä olisi vain kymmenen senttiä.
Kaikissa tilanteissa korostui, että
vesillä yksin on avuton olla. Ongelmatilanteet vaativat kaveria sekä
auttajalle että vesilläliikkujalle. Vesille ei oikeasti ole asiaa
itsekseen, sillä porukassa voidaan auttaa kaveria. Hankala tilanne voi
tulla vastaan ihan kenelle vain meistä, eikä se katso kuinka kokenut
olet. Toki jos olet todella kokenut, osaat välttää pahimpia tilanteita.
Joskus tarvitaan sitä kaveria hoksauttamaan vaikkapa “Hei, kato tuota
kiveä! “, kun sinun oma huomioso voi olla kauempana joella. Useampi
silmäpari on aina parempi!
